tapiolan tenniksen päävalmentaja Janne Eerikäinen

Tennis on liikkumispeli

Lyönti osui jälleen kerran huonosti. Kysyt valmentajalta: Mikä lyönnissä meni pieleen? Ehkä se, että jätät usein ottamatta viimeisen askeleen. Myös viimeisen askeleen kehittyäksesi. Ajatellaanpa liikkumista tässä tekstissä muutamien mittasuhteiden kautta.

Ensimmäinen mittasuhde

Olen valmentajaurallani saanut monia pelaajia liikkumaan paremmin, kun olen tenniskentällä esittänyt kysymyksen: Jos olisimme nyt koulun liikuntasalissa, minkä kokoinen tenniskenttä viivojen ulkopuolisine alueineenkin olisi? Yleensä aina joku keksii, että koripallokentän kokoinen.

Jos sinun pitää peittää koripallokentän puolikasta palauttaaksesi pallon toiselle kenttäpuoliskolle yhdestä pompusta tai ilmasta, ymmärrät heti, että siihenhän joutuu todella liikkumaan. Tenniskentän viivojen sisällä samaa ei aina tule miettineeksi. Mutta liikkuminenhan ei lopu viivoihin.

Toinen mittasuhde

Tenniksessä liikutaan erittäin harvoin oikeasti juosten, eli vähintään 10 metriä polvennostojuoksua. Silti liikutaan koko ajan; pitäisi ottaa 8–12 askelta myös paikaltaan lyödessä siinä välissä, kun lyönti lähtee mailastasi ja pallo palaa mailaasi. Silloin teet jalkatyötä ja olet valmiudessa liikkumaan ja tuottamaan lyöntiisi voimaa.

Kolmas mittasuhde

Jopa 60 prosenttia tennisliikkumisesta tapahtuu 2,5 metrin säteellä lähtöpisteestä. Otetaan siis paljon lyhyitä askelia pienessä tilassa. Pienillä askelilla on valtava merkitys siinä, että lyönti lyönnin perään olet oikeassa paikassa ja oikealla etäisyydellä pallosta sivuttain, tai haet eteen- tai taaksepäin liikkuen optimilyöntikorkeuden.

Neljäs mittasuhde

Kun ajoitukset pallolle menossa ovat kunnossa tai kun on kiire, pelaajan pitää päästä 2–3 pitkällä askeleella lähes kaikkialle tenniskentällä. On siis hallittava monenlaisia ”liikkumisrekistereitä”.

Tunnettu tennistutkija ja valmentaja Mark Kovacs on sanonut, että tenniksessä on noin 35–40 erilaista jalkatyön tekniikkaa, joista pelaajan pitää osata käyttää optimaalista aina tilanteen mukaan.

On kivaa lyödä, mutta ei niin kivaa liikkua

Liian moni tennisharrastaja kokee tenniksen ensisijaisesti lyömispelinä. Tennis ei kuitenkaan ole lyömispeli siinä mielessä kuin esimerkiksi golf. Tennis on nimenomaan liikkumispeli! Lyöntien tekniikkaa ei oikeastaan ole olemassa ilman liikkumista tai jalkatyötä.

Kun pelaaja ottaa ensimmäisen askeleen, niin mailahan tulee aina sivulle aloittamaan lyöntivalmiutta. Lähes jokaiseen lyöntiin liittyy ainakin 1–3 askelta. Eli lähes jokainen lyöntisuorituksesi periaatteessa alkaa askeleella, jonka myötä maila tulee sivulle. Ihan silkassa peruslyöntien voimantuotossa voima lähtee jalkojen maakontaktista kroppaa pitkin ylöspäin, ja voimaan liittyy oleellisesti jalkojen painonsiirto, mikä sekin usein tapahtuu askelilla.

Todella usein tilanne on se, että kun pelaaja kaipaa svingiinsä jotain vinkkiä valmentajalta, niin valmentajan täytyy ensisijaisesti puhua siitä, että pelaaja jätti askeleita ottamatta tai otti ne väärin tai myöhässä. Koripallokentän puolikkaalla pallolle optimaalisesti päästäksesi ja oikean lyöntitavan löytääksesi täytyy yleensä liikkua!

Olen kokenut valmentajana senkin usein, että pelaaja oppii jalkatyöstä uutta ja tekee sen aiempaa tehokkaammin. Kun sanon, että sinun pitäisi aina pelata kuten pelasit viimeiset 5 minuuttia tehokkaammalla jalkatyöllä, niin pelaajan vastaus on usein: ”Mutta kun tuollainen on aika rankkaa…” Niin on, ja yksi tehokkaan jalkatyön tarkoitushan onkin pelikunnon kasvattaminen.

Liike on osa pisteen jatkumoa

Liikkumisella ei ole pelkästään lyöntiä edeltävä tehtävä vaan liikkuminen liittyy myös lyönnin jälkeen optimisijaintiin kentällä palaamiseen tai etenemiseen. Kun katsot televisiosta tennistä, seuraa kuinka nopeasti ammattilaiset liikkuvat ”pois pallolta”. Tässä moni meistä alemman tason pelaajista voisi kehittyä jopa kaikkein eniten. Tämä vaikuttaa myös lyömisen laatuun. Monilla hyvillä harrastajilla on tapana jäädä lyöntinsä jälkeen oleilemaan takarajan päälle tai sisäpuolelle, jolloin he sitten ajautuvat seuraavassa lyönnissä taaksepäin, ja jopa paino ja koko kroppa saattaa olla menossa taaksepäin vielä lyöntihetkellä.

Jos et lähde verkolle tai ole selvässä etulyöntiasemassa, niin liiku lyönnin jälkeen aina taaksepäin tai takaviistoon kohti pelikeskusta – päästäksesi seuraavaan lyöntiin eteenpäin. Se on osa lyönnin voimantuottoa ja kontrollia! Katso tähän liittyen täältä mitä tarkoittaa L-kirjaimen muotoisesti liikkuminen. Videolla tulee esiin paljon muitakin hyödyllisiä perusasioita liikkumiseen ja valmiuteen liittyen.

Liikutaan kun tavataan kentällä!

Janne
Tapiolan Tenniksen päävalmentaja