Oman pelitason arviointi on tenniksessä helppoa vain, jos pelaaja pelaa kilpaa. Silloin tulokset eivät valehtele. Mutta miten muuten voi tietää, mikä oma pelitaso on? Ja miksi niin moni haluaa vahvistaa pelissään jotain muuta kuin sitä, mitä tennis oikeasti on?
Vastaus otsikon kysymykseen on loppujen lopuksi todella helppo: Pelitaso määrittyy sillä, miten pelaaja pelaa syötöllä ja syötönpalautuksella pisteet aloittaen kaksin- tai nelinpeliä. Kaikki muu on jotain muuta. Aika usein tenniskentillä kuulee, kun joku heittää toiselle: ”Otetaanko kymppiä?”. Liian usein ottavat sitten sitä koko treenin ajan. Vähän aikaa voi olla toki ihan hyväkin pelata kymppiä.
Liiallinen ”kympin pelaaminen” ei kehitä itse pelaamista. Se voi olla hyvää liikuntaa ja lyömistä voi siten tulla enemmän, mutta jos haluaa kehittyä pelaajana, kannattaa pelata tennistä mahdollisimman paljon syötöllä ja syötönpalautuksella. Voihan tennistä puhtaana liikuntanakin käyttää, mutta jos haluaa maksimaalisen liikuntasuorituksen, halvemmaksi tulee mennä juoksemaan mäkivetoja.
Syöttö ja palautus ovat 40% koko tenniksestä
Tenniksen edistyneissä lajianalyyseissa lasketaan esimerkiksi lyöntimääriä ja pisteiden kestoja. Siltä pohjalta on helppo katsoa, mitä kannattaa harjoitella pelillisesti ja miten kannattaa harjoitella fyysisesti.
Pelillinen lähtökohta on se, että kaikilla tasoilla harrastelijoista ammattilaisiin tennispisteet ovat saman pituisia, keskimäärin piste kestää noin 5 lyöntiä. Naisten ammattilaistasolla 7,1 lyöntiä, miesten ammattilaistasolla 5,2 lyöntiä, jos ihan tarkkoja ollaan.
Ja kaikilla tasoilla 75 prosenttia pisteistä päättyy 1-4 lyönnillä. Jos tätä 1-4 lyöntiä tai vaikka keskimääräistä 5 lyöntiä pidetään mittarina, niin syöttö ja syötönpalautus ottavat noista 2 lyöntiä, ja ovat 5 lyönnin mallissa 40 prosenttia koko tenniksestä, tai jopa 50 prosenttia niistä pisteistä, joita pelataan 75 prosenttia ajasta.
Ja ennen muuta joka ainoa piste alkaa syötöllä ja syötönpalautuksella, kun todella pelataan tennistä.
Tennis voi olla hidastempoista ja sisältää taukoja
Kun pelataan syötöllä ja syötönpalautuksella, muuttuu pisteiden väli pidemmäksi. Taukoja on suurin osa ajasta. Voi tuntua, että ei saavuta samaa intensiteettiä kuin alakautta treenaten. Tämä koskee niin pelaajien keskinäistä pelaamista kuin valmennustilannettakin.
Valmentaessa olen joskus erikseen painottanut pelaajille, että syötöllä ja syötönpalautuksella pelaamisen kaltainen ”hidas tempo” on tennistä! Kannattaa siis tottua siihen, eikä alakautta tekemisen intensiteettiin.
Tennispiste kestää yleensä 4–10 sekuntia ja sisältää sen noin 5 lyöntiä, joista 2 ovat syöttö ja syötönpalautus. Tätä kannattaa harjoitella paljon. Pidemmällä treenillä syntyvät lyöntivarmuus ja pelikestävyys ovat totta kai tärkeitä pohjaominaisuuksia, mutta täytyy osata myös pelata. Monet vieroksuvat syötöllä ja syötönpalautuksella pelaamista myös siksi, että ne ovat tenniksen kaksi vaativinta lyöntiä, ja on aika vaativaa saada laadukkaita pisteitä aikaiseksi näin pelaamalla.
Silti ainoa mittari pelitasolle on se, kuinka pelaaja selviytyy nimenomaan kokonaisella isolla tenniskentällä näiden lyöntien kanssa, ja näiden myötä syntyvistä nopeista ja hankalista liikkumistilanteista. Turhan moni ajattelee, että oma hyvä taso on se, kun lyödään kivasti paikaltaan ja alakautta aloittaen, tai vaikka puolella kentällä tai krosseina.
Pelaavat pelaajat kehittyvät
Kerran erään aiemman valmentajakollegani kanssa pohdimme, miksi osa valmennukseen tulevistakin pelaajista kehittyy nopeammin kuin toiset? Otimme pohdintaan omatkin taustamme, joissa samanlaista oli se, että olimme aloittaneet tenniksen muun urheilemisen jälkeen ja ruvenneet hyvin pikaisesti kilpailemaan.
Tulimme siihen johtopäätökseen, että tenniksen kilpalajina näkevät kehittyvät nopeammin kuin ne, jotka eivät ajattele tennistä kilpailemisen kautta. Eikä tässä tarvitse kilpailla kovalla tasolla – hallisarjat kuten esimerkiksi Tapiola Cup, erilaiset pelitapahtumat tai vaikka treenimatsit voivat riittää. Mutta oleellista on, näkeekö pelaaja tenniksen kilpalajina ja pelinä vai kuntoiluna.
Valmentaessa huomaa monenlaisia reaktioita silloin, kun teemana on syöttö ja syötönpalautus. Osa pelaajista selvästi ”kihisee kiukusta”, kun aihepiiri ei ole ominta itseään ja kun treenit eivät ole intensiteetiltään aerobicia. Osasta taas näkee suoranaista riemua siitä, kun löytää uusia keinoja ajatella sitä, mitä syötöllä ja syötönpalautuksella voikaan tehdä.
Tennisvalmennuksen tasoryhmät
Tätä voi ajatella myös tasoittain. Valmennusryhmätasolla 1 pelaaja oppii ensin lyömään pallon yläkautta yli verkon ja jopa ruutuun. Tasolla 2 piste alkaa saada jatkumoa myös syötönpalautuksen jälkeen, ja kun päästään ohi 4 lyönnin keston, peli näyttää ajoittain jo tasoaan paremmalta.
Tasolla 3 aika moni pelaaja kamppailee sen kanssa, saako syötöllä asioita vielä aikaiseksi. Kun alkaa saada, ja kun kenttä alkaa parantuneella syötön sijoittelulla ja teholla aueta seuraaville lyönneille, on taso 4 lähellä. Siellä haasteena on sitten ehkä ykkös- ja kakkossyötön tasalaatuisuus ja palautuksen kehittäminen yhä kilpatennismäisemmäksi.
Tasolla 5 pelaaja yleensä jo joutuu käyttämään syötön ja palautuksen nyansseja ihan toisella tapaa kuin aiemmin. Tasoilla 6-7, eli aika edistyneellä kisatasolla, pelaajalla pitäisi mielellään olla 4 tähtäyspistettä syöttöruudussa ja 3 erilaista suoraa tai kierteistä syöttöä hallussa. Ja syöttöjen pitäisi olla niin hyviä, että palauttajat ovat pakotettuja pisteen neutralisoimiseen sen alussa.
Tapiolan Tenniksen tasoryhmien kuvaukset löydät täältä.
Valmentajien taas kannattaa ajatella kaikkea tätä niin, että mitä on nykyaikainen valmennus? Se on edistyneimmillään pelilähtöistä valmennusta, ja merkittävä osa siitä pitäisi siis olla syötöllä ja palautuksella harjoittelua.
Suomen kaikkien aikojen parhaan neuvo
Jarkko Niemiseltä kysyttiin yhdessä seminaarissa: Mitä tekisit toisin, jos pääsisit takaisin urallesi? Nieminen vastasi, että hän syöttäisi treeneissä paljon enemmän, ja syöttäisi tuoreena harjoitusten ekan puolen tunnin aikana. Miksi emme jokainen tekisi näin?
