Mistä tietää varmimmin, että pelaaja omistaa oman pelaamisensa tenniksessä? Siitä, että hänellä on käsitys, millaista peliä haluaa pelata.
Tenniksen harrastaminen ohjatusti valmennuksessa kasvattaa vuosi vuodelta yhä enemmän suosiotaan. Yhä useammat aikuisetkin haluavat aloittaa tenniksen uutena harrastuksena. Se on tietenkin hyvä asia minun ja kollegoideni kannalta. Töitä riittää. Onko siinä sitten mitään huonoa, jos ihmiset ensisijaisesti käyvät tennistä pelatessaan valmennuksessa? On. Kaikille pelaajille ei muodostu omaa peli-identiteettiä. He eivät omista peliään. Pelaajat ikään kuin luottavat liiaksi valmentajaansa, että tämä tekee kaiken heidän kehittämisensä puolesta. Ja kyllä valmentajat tekevätkin kaikkensa. En tiedä tennisvalmentajia, jotka eivät pelaajistaan välittäisi.
Peli-identiteetin kehittämisen kannalta ongelma on kuitenkin siinä, että valmentaja viettää kentällä tunteja ja tunteja viikossa kymmenien pelaajien kanssa. Pelaajia ja ryhmiä tulee ja menee. Jos valmentaja valmentaisi neljää pelaajaa viikossa ja useita kertoja, hän voisi paneutua myös henkilökohtaiseen peli-ideaan aivan toisella tavalla.
Valmentaja tekee kyllä vallitsevissa pelaajamääräolosuhteissakin hyvää työtä, mutta hänellä on oltava etenkin ryhmävalmennuksessa joku teema, joka vie koko ryhmää eteenpäin ja saa ryhmän toimimaan keskenään. Se ei silloin välttämättä osu läheskään joka kerta yksittäisen pelaajan pelaamisen identiteetin ydinkohtiin, vaikka kehittääkin eri taitoja, eri pelitilanteiden pelaamista ja pelaamisen moninaisuutta. Kyllä pitkällä kaudella jokaiselle pelaajalle tulee ryhmävalmennuksessakin kohdalle kertoja, jolloin ollaan aivan hänen tyypillisen pelaamisensa ytimessä. Mutta ei tule joka kerta.
Persoona ja kenttäpersoona
Toisaalta täytyykin ajatella niin, että pelaamisen identiteetti ja pelityyli lähtevät pelaajasta itsestään. Ne myös nivoutuvat pelaajan persoonaan, tai sitten siihen persoonaan, joka hän on kentällä. Se nimittäin voi olla muutakin kuin muun elämän persoonallisuus.
Osaisin nimetä henkilöitä, jotka voivat olla tansseissa seinäruusuja, mutta ovat tenniskentällä todellisia pallontappajatiikereitä verkolla. Tai voisin näyttää elämässä hyvässä asemassa olevia ihmisiä, jotka töissään tekevät rohkeita avauksia, mutta turvautuvat tenniskentällä pelkkään pelin varmuuteen.
Olen itsekin henkilönä korrekti ja toiset huomioon ottava, mutta jos yhä pelaisin tennistä, pyrkisin pelaamaan todella härskiä ja päällekäyvää peliä. Sillä ei sinänsä ole mitään tekemistä sen kanssa, kuka olen. Mutta tiedostan, mitä haluaisin hakea pallon kanssa ja mikä voisi olla vahvuuttani.
Totta kai joskus oikein epävarma ihminen sitten myös on tuuppari kentällä. Tai erityisen itsevarma hyökkää hulluna. Miten tämä menee kenelläkin. Kuitenkin tietoisuus kenttäpersoonasta on se, mikä määrittää, miten kannattaa pelata.
Jos olet valmennusryhmäpelaaja, niin ota tämän kesän tenniskotiläksyksesi ennen syksyn valmennusten käynnistymistä sen miettiminen, mitä haluat tenniskentällä tehdä, ja mitkä ovat niitä tapoja, joilla eniten voitat pisteitä.
Tiedosta itse tämä, ja yritä syksyllä myös haastaa valmentajaasi antamaan palautetta juuri omaan pelitapaasi liittyen! Yllätä valmentajasi tällä ajatustason valmiudella. Saat luultavasti koutsistasi vielä enemmän irti, kun tuot itse pöydälle ajatuksia siitä, mitä haluaisit kehitettävän suhteessa peliisi. Älä pyydä vain ”rystylyönnin parantamista”.
Löydä vähät etua tuottavat kaavat
Tennis on niitä lajeja, joissa on oleellista niin sanotusti ”monistaa etua”. Tee paljon sitä, mikä tuottaa sinulle etua suhteessa vastustajaan. Esimerkiksi koripallo on tässä samanlainen laji. Siinä yksittäisen hyökkäyksen sisällä pyritään monistamaan etua tavoilla, joilla vastustaja joutuu siirto siirrolta pulaan, ja pyritään kontrolloimaan koko pelin virtausta. Aivan sama pitäisi tapahtua tenniksessä – sekä siinä, miten yksittäinen piste repeää lopulta eduksesi, tai mitä ovat ne vähät kaavat, joilla pidät ottelun hallussasi.
Mitä pelityyli sitten voi olla? Jotain sellaista, jolla voitat 1–3 perusasialla jatkuvasti enemmän pisteitä kuin häviät.
Aika yleinen pelityyli alemmilla tasoilla tenniksessä perustuu varmuuteen. Pelaaja ensisijaisesti lyö palloa kenttään, liikkuu hyvin ja puolustaa tai pitää pelin neutraalina ilman että toinenkaan hyökkää. Tämä pelaaminen ei välttämättä kehitä pelaajaa, mutta voi tuottaa tulostaa. Juuri kehitystä ajatellen tämä on sellaista, mitä itse en paljoa ryhmävalmennuksessa teetä, koska haluan valmennuksessa kehittää pelaajia.
Mutta jos kilpailullinen vahvuutesi on pallon kenttään lyöminen, niin vaadi tähän myös valmentajaltasi jotain uutta. Kyllä tälläkin pelityylillä lyöntitekniikan ja lyöntivalikoiman kehittäminen tai liikkumisen ja sijoittumisen kehittäminen vievät peliä eteenpäin. Mutta pelilläsi on vain olemassa yläraja, koska antaudut myös toisen armoille.
Merkittävän osan yhtään enemmän tennistä hallitsevista, kilpatasoisista tai ainakin lähes kilpatasoisista, pelaajista täytyisi yrittää pelata niin sanottua prosenttipeliä. Tällöin jokainen lyöntivalinta mietitään. Esimerkiksi kaksi krossia, joiden jälkeen kolmannella kääntö linjaan. Pidä hyvät marginaalit sivurajoilta mutta lyö painavasti taakse, liikuttele vastustajaa hyvillä marginaaleilla. Kyttää painavien lyöntiesi perään vastustajan lyhyttä palloa, ja hyökkää vasta siitä tai kun huomaat olevasi kentän rajojen sisäpuolella. Näinhän pelaa jopa Jannik Sinner tai Novak Djokovic.
Jos olet merkittävän hyvä syöttäjä, pyri perustamaan pelisi syöttöön ja sitä seuraavaan lyöntiin. Avaa kenttää syötöllä, käytä syöttöä monipuolisesti. Tuota suoraan syötöllä ässiä tai palautusvirheitä, tai lyhyitä palloja, joista hyökätä.
Mikäli kämmenlyönti on iso vahvuutesi, pyri maksimoimaan kämmenlyöntien määrä kiertämällä rystykulmassakin kämmenelle, jos ehdit, tai ainakin ottamalla keskellä kenttää kaikki kämmenellä. Tällöin aggressiivisuuden täytyy olla tärkein lähtökohtasi, koska jätät sijoittumisellasi kenttään tyhjiä tiloja. Siksi et voi lyödä neutraalisti tai varovasti.
Jos olet ”maalintekijätyyppiä”, tule paljon verkolle, ja päätä pisteitä nopeasti volleylla. Toki edelleenkin hyökkäämisen pitää perustua edeltävän lyönnin tai syötön hyvyyteen, tai lyhyeen palloon. Et voi vain hyökätä hyökkäämisen ilosta. Mutta jos se on sinulle luontevaa, mene paljon verkolle.
Onko sinulla poikkeuksellisen hyvä alakierrerysty? Käytä sitä temponvaihteluihin, vastustajan siirtelyyn kentällä, kentän avaamiseen ja sitten tyhjiin tiloihin hyökkäämiseen. Tai tuota matalilla, hiljaisilla tai sivujengaisilla alakierteillä vastustajalta virheitä.
Yksi tenniksen hankalimpia vastustajatyyppejä on pelaaja, jolla on terävä kämmenlyönti ja hyvä alakierrerysty. Vastustajat ovat helisemässä vaihtelevuuden takia. Näin pelasi Roger Federer; suorahko kuitenkin yläkierteellä pureva kämmen, kaareva yhden käden yläkierrerysty ja terävä alakierrerysty. Siihen päälle hyvää syöttämistä ja nopeaa pisteiden lopettamista – vähän siis kaikkea. Vastustajat kuvasivat, että he eivät tienneet mille hävisivät, kun hävisivät Federerille. Aika ihanteellinen pelityyli, jos siihen ei edes ajatustasolla pääse käsiksi!
Omista oma tenniksesi!
Nuo nyt ovat yksinkertaistuksia pelityyleistä, mutta jotain tuollaista jokaisen pitäisi omasta pelistään löytää. Ennen muuta valinta ja tiedostaminen ovat sinun oma asiasi. Tenniksessä ei lopulta voi kehittyäkään kovin pitkälle, jos ei itse tiedosta, mitä hakee ja mitä yrittää kehittää.
Peli on lopulta sinun omaasi ja pelaat itseäsi varten. Valmentaja tai pelikaverit voivat auttaa, mutta eivät kuitenkaan vie sinua perille asti.
Hyvää ja ajatuksellista tenniskesää!