On se aika vuodesta, kun monen tennisharrastajan valmennusryhmä ei toimi tai vakiovuoro on tauolla. Ja pelaaja on golfaamassa, purjehtimassa tai mökkeilemässä. Entä jos hän pelaisikin juuri nyt tennistä ja tulisi paremmaksi pelaajaksi?
Ensinnäkin sellainen huomio, että kannatan taukojen ottamista tenniksestä. Kropalle, mielelle – ja usko tai älä, myös taidoille – tekee hyvää huilata tenniksestä. Tennis on repivä ja iskuja kropalle tuottava laji. Peli, lyönnit ja mieli voivat välillä myös puuroutua pitkän kauden aikana, joten on myös henkisesti hyvä levätä. Ei sisäkauden jälkeen pelaamatta oleminen siksi huono juttu ole.
Mutta tarvitseeko koko kesää olla pelaamatta? Tai voisiko tauko ajoittua yhtä hyvin sisäkauden loppuun? Ehkä ei voi levätä sisäkauden lopussa, jos on valmennusryhmäpaikka olemassa, mutta esimerkiksi kilpapelaaja voi.
Jokainen on hidas rantahiekassa
Tennis on Suomessa voittopuolisesti sisälaji. Sisäkausi kestää elokuulta touko-kesäkuulle. Moni oppii nimenomaan sisäpelaajaksi, ja samalla kerää raakojen sisäalustojen tuottamia iskuja nivelille ja rasitusta, ja väsyy henkisesti, kun urheilee neljän seinän sisällä.
Miksi sitten kannattaisi käyttää kauniita kesäpäiviä – jos sellaisia tänä kesänä tulee – tennikseen, johon menee aikaa paljon jo pitkin syksyä, talvea ja kevättä?
Ihan siksi, että ulkotennis on haastavaa ja kehittää. Moni saattaa käydä pari kertaa pelaamassa ulkona, ja toteaa, että vaikeaa oli. Unohdan tämän ja palaan tenniksen pariin sitten, kun sisällä on taas helpompaa.
Samalla unohtuu se, että yhtä vaikeaa on pelikaverillakin. Jos kaksi ihmistä juoksee asfaltilla kilpaa, niin he molemmat ovat nopeampia kuin he ovat silloin, jos spurttaavat rantahietikolla. Mutta ehkä joku on suhteessa muita parempi upottavassa hiekassa. Ja ehkä se kehittäisi kuntoa.
Vaikka sisätennis tuntuu helpolta, et välttämättä itse hyödy siitä suhteessa muihin pelaajiin! Ja vaikka asiaa ei ajattelisikaan kilpailuedun kautta, niin jokainen tennispelaaja kehittyy, jos pelaa paljon haastavissa ulko-olosuhteissa ja etenkin kitkaisella ja liukkaalla massakentällä.
Ilmavirtaukset vaativat kierrettä
Ulkotenniksen ensimmäinen haastavuus liittyy siihen, että ulkona on aina ilmavirtauksia. Vaikka ei tuulisi, on tuulenvirettä. Sama suora lyönti, joka putoaa sisällä kivasti puoli metriä takarajan sisäpuolelle, saattaa ulkona jostain kumman syystä leijata vähän pitkäksi. Se syy on ilmavirtauksissa. Niitä vastaan pitää aina lyödä enemmän kierrettä kuin sisätenniksessä. Eli ensimmäinen asia, jota ulkotennis kehittää, on kierteiden tuotto, mikä tekee jokaisen pelaajan lyönneille erittäin hyvää.
Harrastetenniksessä ei sisällä ole mikään pakko itse asiassa osata kierteitä. Palloa voi siirrellä kentän kohdasta toiseen suhteellisen kierteettömillä lyönneillä ja pelata ihan kelpo tennistä. Ulkona sama asia menee vaikeammaksi. Toisinaan pallo ”jostain kumman syystä” karkaa, jos siinä ei ole kierrettä. Ja kierre voi yhtä hyvin olla ylä- tai alakierre.
Kehittyäkseen paremmaksi harrastepelaajaksi tai kohti kilpapelaajaa pelaajan on ajan mittaan pakko oppia kierteet ja pallon sekä toisen pelaajan tuottaman tempon hallitseminen niillä. Ihan jo tästä syystä kannattaa pelata ulkotennistä!
Olosuhteiden vaihtelu kehittää
Ulkona olosuhteiden vaihtelu vaikuttaa enemmän peliin. Tennis on eri laji 11 tai 25 lämpöasteessa. Viileässä säässä pallo kulkee hiljempaa, ja voi kosteissa olosuhteissa olla raskaampi kuin kuivalla säällä. Jos pelataan massakentällä, niin lämpötila, mahdollinen tihkusade, muu kosteus tai vastaavasti kuivuus vaikuttavat siihen, kuinka kovaa pallo liikkuu ja kuinka korkealle se pomppaa.
Pelaaja oppii hienosäätämään pelaamistaan, kun tottuu erilaisiin olosuhteisiin. Sisällä tätä säätöä ei tarvita koskaan! Riittää kun tottuu eri hallien hieman eri kirkkauksilla varustettuihin valoihin ja alustojen lieviin nopeuseroihin.
Massakenttä tai myös hiekkatekonurmi vaativat pelaajalta paljon pienten askelten korjaavaa jalkatyötä. Ylipäänsä jalkoja täytyy liikuttaa enemmän kuin stabiililla sisäalustalla. Samalla tämä käy myös enemmän kunnon päälle, eli tenniksestä tulee yhä parempaa liikuntaa. Ja tasapaino kehittyy.
Massakentän askelvaatimus tulee sekä siitä, että pallo pomppaa usein pystympään, että siitä, kun tulee suoranaisia virhepomppuja. ”Pallon ympärillä tanssimista” joutuu tekemään enemmän kuin sisällä.
Pelin toisinaan aika hidas luonne, se ettei palloa saa helpolla lopetettua, ja vaihtelevat olosuhteet vaativat ja kehittävät lyöntitoleranssia ja lyöntivarmuutta. On vain pakko oppia laittamaan pallo kenttään.
Murskealustan eli massakentän pystympi pomppu myös vaatii hieman pystymmän – mutta ei liian pystyn – svingin verrattuna kovan kentän tennikseen tai sisätennikseen. Myös tämä asia opettaa pelaajaa lyömään parempia kierteitä! Tästä taidosta sitten hyötyy myös sisätenniksessä.
Ja massatenniksessä lyömisen on oltava rennompaa kuin sisällä. Sisätenniksen pomppuun voi runtata lihasvoimalla. Massalla ei. Tämän ero huomaa, jos pelaa paljon massalla. Tämäkin tekee hyvää koko tennikselle, ei vain massapelille.
Tiedostavampi ja taktisempi pelaaja
Syöttäminen silmät auringossa tai syöttäminen tuulessa todella käyvät hermoille. Mutta jälleen – niin ne käyvät kaikilla muillakin pelaajilla, myös Jannik Sinnerillä tai Carlos Alcarazilla! Kun opit hanskaamaan nämä olosuhteet, syöttäminen hallissa muuttuu suorastaan helpoksi.
Fyysinen rasittavuus, lyöntien kierrevaatimus, pelin hienosäätäminen olosuhteiden ja pompun takia… Ja päälle se, että ilmavirtausten, lisääntyvän kierteen ja hitaampien, kitkaisten alustojen takia peli muuttuu hitaammaksi. Joudut miettimään enemmän, kuinka piste tehdään. Peli ei ole samalla tavalla nopeaan pomppuun reagoimista kuin sisällä ja kovalla kentällä.
Tulet tiedostavammaksi ja taktisemmaksi pelaajaksi.
